Jos German Pekarevski (1934–2001) oli neukku-Viron ainoa levyttänyt vetopasunisti, niin vähän samaa voi sanoa Kalju Terasmaastakin (s. 1934): hän on ainoa neuvostoaikana Virossa soololevyjä tehnyt vibrafonisti. Hänen ensimmäinen soololevynsä ei nyt ehkä ole ihan oikea hänen nimissään tehty soololevy, mutta häneltä on kuitenkin tällä 7-tuumaisella EP:llä (33Д-00012187-8, 1963) A-puolella kolme soolobiisiä, ja B-puolen kahdessa kvartettibiisissä hän on mukana myös laulajana. Säestäjänä koko levyllä soittaa Viron radiossa toiminut kitaristi ja multi-instrumentalisti Emil Laansoon (1921–2004) instrumentaaliyhtye, yksi Viron keskeisistä jazzahtavista bändeistä, joka toimi vuosina 1954–75.
Postikortti Kalju Terasmaasta vuodelta 1969.
A-puolen instrumentaalibiiseistä kaksi ensimmäistä on käännöskappaleita. Ensimmäinen, Vincent Youmansin (1898–1946), Joseph Meyerin (1894–1987) ja kumppaneiden kirjoittama 1920-luvun Kerges rütmis (eli Crazy Rhythm) on rivakka musikaalijazzstandardi. Ernö Rapéen (1891–1945) kirjoittama Charmaine on puolestaan kaunis slovari – sekin 1920-luvulta. Viimeisellä biisillä Õige valik Raimond Valgre (1913–1949) näyttää, että kyllä virolaisetkin säveltäjät jazzahtavan viihteen taisivat. Hienosta biisistä on useita virolaisia laulettuja levytyksiä Otto Rootsin (1914–1994) sanoihin – tästä linkistä malliksi Raul Vesterin tulkinta.
B-puolella kuullaan sitten Viron radion mieskvartetin harvinaisia levytyksiä. Yhtye toimi vuosina 1960–64, ja siinä lauloivat Terasmaan ohella Arved Haug (1922–1995), Eri Klas (s. 1939) ja Uno Loop (s. 1930) – kaikki myös soittomiehiä (myöhemmin kapellimestarina tunnettu Klaas oli tuolloin rumpali). Tällä levyllä bändistä ei vielä käytetä edes nimeä – vain laulajat on mainittu (ja Uno Loop jopa väärin V. Loop). Biisejä on kaksi: Renato Rascelin (1912–1991) Romantika (Romantica) (tästä linkistä), Italian euroviisiedustus vuodelta 1960, ja iki-ikivihreä Frank Millerin ja kumppaneiden Rohelised niidud (Greenfields) – tästä linkistä.
Oikein hieno jazzahtava viihdelevy.
Se minua vähän harmittaa, että tiedän levyn ilmestyneen myös kuvakannella, joka taitaa olla neuvosto-Viron äänilevytuotannon ensimmäinen kuvakansi, mutta kokoelmiini toistaiseksi löytämäni yksilö on vain Melodijan standardipussissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti